Kihomadoille kyytiä

Seuraava neuvo on tarkoitettu helpottamaan kihomatotartunnan aiheuttamaa kutinaa. Tätä ei ole tieteellisesti testattu, mutta käytännössä hyväksi havaittu. Tällä kirjoituksella en myöskään kehoita jättämään kihomatolääkkeitä käyttämättä. Tämä keino on kuitenkin hyvä lisä helpottamaan kihomatojen aiheuttamaa kutinaa ja estämään matojen munimista. 

Olin jutellut tuttavani kanssa kihomadoista. Hän kertoi jo nostaneensa kädet pystyyn. Apteekin lääkkeet eivät olleet auttaneet mato-ongelmaan ja useamman lapsen perheessä kukkaroonkin oli ehtinyt tulla iso lovi sekä reseptivaapaan (Pyrvin), että reseptillisen (Vermox) kihomatolääkkeen kokeiluista. Tuttavani epäili että oli lääkeresistentti kanta, joihin mikään ei tuntunut purevan.

Tämä keskustelu tuli mieleen eräänä iltana, kun kihomatoja saatiin ensimmäistä kertaa meidänkin perheeseen. Ihmettelin lapsen kiukuttelua ja huutamista puolen yön aikaan, kun mitään varsinaista syytä ei ensin vaikuttanut olevan. Miehelleni siinä totesin, että lapsi vääntelehtiikin kuin mato. Samalla heräsi epäily kihomadoista. Kurkistus lapsen alapäähän paljasti epäilyni oikeaksi. Siinä sitten keskellä yötä mietin, että mikä nyt neuvoksi, lapsi oli selvästi tuskainen, eikä apteekki ollut enää auki, siispä netistä lukemaan kaikki mahdollinen vippaskonsti, joka voisi olla avuksi. 

Kihomadot ovat lähinnä lasten vaiva, mutta niitä voi esiintyä myös aikuisilla. Yksittäiset madot eivät yleensä aiheuta oireilua, mutta kun matojen määrä kasvaa, alkaa esiintyä kutinaa, erityisesti yöaikaan. Lisääntyäkseen kihomadon on päästävä elimistön ulkopuolelle munimaan. Kihomadot ryömivät peräaukonsuulle munimaan pääasiassa öisin. Jo tunneissa munat ovat tartuntakykyisiä. ja lasten vaatteista, vuodevaatteista tai leluista voikin käsien kautta siirtyä matojen munia suuhun ja sieltä suolistoon. Paksusuolessa munista kehittyy matoja n. 2-4 viikon kuluessa. Ja näin kiertokulku jatkuu. Madot elävät elimistössä n. 2 kuukautta. 

Jotta kutinasta päästään mahdollisimman pian eroon, tulee matojen pääsy peräaukon suulle estää. Yön pimeinä tunteina mietin, mikä voisi olla sellainen aine, joka peräaukolle laitettuna estäisi matojen munimisen. Muistin että kaapissa on terva-pihkasalvaa, joka ei kirvele. Pyyhkäisy tuota salvaa peräaukolle rauhoitti lapsen tilanteen hyvin nopeasti ja saatoimme taas jatkaa yöunia. Salvan käyttöä jatkettiin vielä kolmen viikon ajan. 

Myöhemmin sattui vähän isompi lapsi saaman ärhäkän kihomatotartunnan. Olimme kyläilleet perheessä, jossa oli ollut vaikea kihomatotartunta. Madoista oli ollut vaikea päästä lääkehoidolla eroon ja ne olivat aiheuttaneet erittäin voimakasta kutinaa. Tilanne oli kuitenkin heillä jo hoidettu, joten otimme riskin ja kyläilimme. Parin viikon kuluttua alkoi lapsi valitella öistä kutinaa, joka oli niin voimakasta, että hän itki. Pyyhkäisy tervapihkasalvaa peräaukolle tuntui vain pahentavan tilannetta. Lopulta päätimme laittaa vanupuikolla salvaa hiukan syvemmälle. Meni hetki ja kutina rauhoittui ja lapsen täytyi päästä tarpeilleen. Muuta tavaraa ei tullutkaan, kuin möykky kuolleita matoja. Vaikutti siltä, että tervapihkasalva teki lyhyessä ajassa selvää madoista. 

Tervapihkasalvaa on hyvä olla kaapin kätköissä. Kihomatojen aiheuttaman kutinan lisäksi, siitä on apua myös erilaisten lievempien iho-ongelmien hoidossa, kuten ihon halkeamissa ja hyönteisten pistoksissa. Tervapihkasalva on ominaisuuksiltaan lisäksi desinfioiva, joten se voi helpottaa myös ihon tulehdusta.